EtusivuVuosia, sävellyksiäUuno KlamiBibliografiaUuno Klami -seuraKuvagalleriaAjankohtaistaLinkitYhteystiedot
 

Karjalainen rapsodia

Helena Tyrväinen

Se, että Uuno Klamin Karjalainen rapsodia (1927) voitti itselleen suomalaisen taidemusiikkikirjallisuuden arvosijan, kertoo ilmeisesti itsenäisen sotienvälisen Suomen suhteellisesta musiikillisesta avoimuudesta, mutta myös sen kulttuuristen merkitysten lukutaidon puutteesta.

Klamin säveltäessä Karjalaista rapsodiaa hänen mielessään ei varmasti kangastanut esitys Suomen itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa. Teos on itsessään suuri vastalause — vastalause idealisoivalle kansallisromanttiselle suomalaisuuden tulkinnalle.

Klamin antiromantiikan henkinen tausta sijoittuu 1920-luvun Pariisiin, johon säveltäjä teki ensimmäisen ulkomaisen opintomatkansa. Tuota kulttuuri-ilmastoa dominoinut Jean Cocteau muotoili: ”Uuden henki on kaikkina aikoina kaikkein pisimmälle vietyä vastalauseen henkeä.”

Jo pelkkä ajatus autenttisesta karjalaisuudesta joutui Klamin tulilinjalle sikäli, että alun pitkän, johdattavan jakson jälkeen kuultava ensimmäinen kansanmusiikkiaihe viittaa synkkämielisine mollisävyineen ei suinkaan karjalaiseen vaan eteläpohjalaiseen musiikki-ilmaisuun. Sen soitinnustavat ulottuvat autiudesta uhoon, mutta kiertävät kaukaa romanttisen tunnustuksellisuuden.

Pariisilainen, Wagnerin provosoima antiromanttinen vastalause tuotti myös iloisia nuoria miehiä. Elämänilosta tuli Klaminkin säveltäjäkuvan oleellinen osa. Sitä ilmentävät Karjalaisen rapsodian kolme muuta kansanmusiikillista aihetta: trumpetin esittelemä riemukas piirileikkisävelmä sekä hauskasti ”virheelliset” pelimannisävelmät puupuhaltimilla ja viuluilla.

Klamin ihailemaan ”venäläisen kauden” Stravinskyyn viittaavat orkesterikeinot eivät lainkaan kaunistele tätä karjalaisuuden kuvaa! Yhä Suomen merkittävimpiin luettu orkesterivirtuoosi näytti kyntensä.

Helsingin kaupunginorkesterin toteuttama kantaesitys Klamin ensimmäisessä sävellyskonsertissa 27.9. 1928 oli ”skandaalimenestys” pariisilaiseen tapaan. Kapellimestariksi liian ujo Klami käänsi haitan eduksi, kun hän — suomalaisten sävellyskonserttien käytännöstä poiketen — kääntyi ammattikapellimestarin puoleen ja sai Leo Funtekin johtamaan teokset.

Näin alkoi Klamin katkeamattoman nousujohteiseksi muodostunut ura. Samalla käynnistyi Karjalaisen rapsodian maailmanvalloitus, jonka eräitä etappeja olivat esitykset Berliinissä, Lontoossa ja Washingtonissa.

Ilmestynyt Helsingin kaupunginorkesterin konsertin käsiohjelmassa 6.12. 2008

© Helena Tyrväinen